Perustiedot
☆ Virallisesti Pikkupellon Bianca, mutta Ankaksi me sitä sanotaan
☆ Newforestinponi, sukupuoleltaan tamma ☆ Säkäkorkeutta huimat 145cm, väritykseltään ruunikko ☆ ko. HeA, re. 90cm, me. 90cm (koulu- ja kenttäpainotteinen) |
☆ s. 19.06.2016 Suomessa, 6-vuotias (ikääntyy satunnaisesti)
☆ VH00-000-0000 ☆ Kasv. Pikkupellon talli ☆ Om. Peppi Liuhto (VRL-14405, ota yhteyttä) |
Miten tämä nyt minulle päätyi?
"Vuokrahevonen ei enää riitä", Peppi kuulutti kesken perheillallisen. "Honkasalmen mamma meinaa nyt myydä Eedin, joten pitäis kumminkin vaihtaa, ja valmentaja sanoi, että..." "Okei", tytön isä keskeytti tekstitulvan. "Eiköhän me sulle oma poni löydetä."
Ulkomailta eivät edes Liuhdot lähteneet tyttärelleen ponia etsimään, kyllä sen oli tästä läheltä löydyttävä. Monta ponia tuli kyllä kokeiltua, mutta Peppi nyrpisti nenäänsä yleensä jo ennen kuin edes nousi satulaan - kunnes Mersu rullasi Pikkupellon tallin pihaan ja blondi vietiin katsomaan tarhassa seisovia nuoria. "Tuota mä haluan kokeilla", Peppi sanoi osoittaen Ankkaan, ja vanhemmat huokaisivat helpotuksesta. Matka ei ollut mikään turha, sillä paperit kirjoitettiinkin heti, kun vaan naisenalku viitsi tulla alas satulasta!
Ulkomailta eivät edes Liuhdot lähteneet tyttärelleen ponia etsimään, kyllä sen oli tästä läheltä löydyttävä. Monta ponia tuli kyllä kokeiltua, mutta Peppi nyrpisti nenäänsä yleensä jo ennen kuin edes nousi satulaan - kunnes Mersu rullasi Pikkupellon tallin pihaan ja blondi vietiin katsomaan tarhassa seisovia nuoria. "Tuota mä haluan kokeilla", Peppi sanoi osoittaen Ankkaan, ja vanhemmat huokaisivat helpotuksesta. Matka ei ollut mikään turha, sillä paperit kirjoitettiinkin heti, kun vaan naisenalku viitsi tulla alas satulasta!
Luonnekuvaus
"Jos minun pitäisi jotenkin kuvailla tätä nuorta ponia, sanoisin että se on tyhmä. Vaikka siinä minä kyllä hieman huijaan: oikeastaan tämä pieni poninalku on viisas. Tai oikeastaan hyvin viisas. Se tietää miten oppitunnilla laiskotellaan, miten tarhasta karataan ja miten vihaisen omistajan sydän varastetaan takaisin. Bianca on ollut vaikea poni ihan siitä ensimmäisestä karkureissustaan lähtien ja tulee olemaan sitä varmasti vielä pitkään. Ponilla on kyllä älliä päässä, mutta se käyttää sitä enemmänkin omaksi hyödykseen kuin ollakseen kiltti poni."
- kasvattaja
Jos etsit täydellistä ponia, etsi muualta - Ankka on kyllä söpö ja pörröinen, mutta luonnettakin sillä on! Ruunikko muistuttaa Peter Pania vähän liikaakin, kun se vipeltää suoraan tarhasta hakijan ohi ja omatoimisesti tallin ovista sisään. Ankkaa on hauska katsella: se suhtautuu uusiin asioihin kuin varsa ja reagoi melko huvittavasti niin uudenvärisiin suojiin kuin tarhaan ilmestyneeseen palloonkin. Tamma hössöttää jatkuvasti tarhakavereidensa ympärillä, mutta loukkaantuu heti, kun joku sitä vähän komentaa. Kaikkein harmonisimmin tamma tarhaa yksinään, mutta sitten päästään siihen karkailuongelmaan... harva se päivä Ankka säikäyttää kaikki tallilla hengailevat tyypit ninjailemalla tiensä ulos tarhasta. Ei se tallipihaa kauemmas uskalla lähteä, mutta kokeilee silti vähän rajoja.
Hoidettaessa tamma on ihan mukiinmenevä tapaus ja seisoo kyllä paikoillaan (muutaman kurinpalautuksen jälkeen), mutta on se silti niin onnettoman kiinnostunut ympäristöstään että hoitaja saa harva se päivä huokailla ja pudistella päätään. Aluksi Ankka on kyllä kaikkea muuta kuin mallikas ja tuntuu jahtaavan häntäänsä karsinassa, mutta kun se sitten kyllästyy hetkeksi ja saat tamman kiinnitettyä kaltereihin, homma sujuu ihan hyvin lukuun ottamatta kuopimista. Mikään timantinkova tamma ei kuitenkaan ole kyseessä, joten jos uskallatkin koskea mahan alle muulla kuin pehmeimmällä harjalla mikä ämpäristä löytyy, saat tuta mököttävän ponin vihan. Suuttunut Ankka muistuttaa huomattavan paljon pahinta murrosikää elävää teinityttöä, joka kääntää päänsä pois ja nyrpistää nenäänsä. Hyi, harjasit väärällä harjalla, saisit hävetä. Satulavyötä kiristäessä Ankka saattaa näyttää vähän ilkeältä, mutta se on vain herkkä. Mitään pullisteluja tamma nyt ei harrasta kuin niinä pahimpina "tahdon olla aasi"-päivinä.
Ratsuna... mitä ihmettä, sehän keskittyy! Kun ratsastaja kerää ohjat, Ankasta tulee poikkeuksellisen kunnianhimoinen peli. Tamman on vaikea ymmärtää, miksi kukaan ikinä haluisi mennä pitkillä ohjilla, ja se ravaakin kauniisti muodossa vaikka ratsastaja juttelisi kavereiden kanssa FaceTimessa. On Ankka vähän vaikea saada rentoutumaan selästä käsin, mutta on se silti yllättävän potentiaalinen ratsu, kun otetaan huomioon sen käyttäytymismallit maasta käsin... tamma on melko herkkä avuille ja moottorin startattua ei tarvitse jatkuvaa tukea pohkeelta, kunhan tuntuma säilyy. Ankka on todella helppo saada kulkemaan muodossa ja sillä on näyttävät askeleet; ratsastaja kuitenkin harvemmin jaksaa pomppuravista kiittää, vaikka koulukisojen tuomarit hymyilevätkin maireasti pöytäkirjaa ojentaessaan.
Esteradalla Ankka innostuu, sen häntä nousee soihduksi ja harja hulmuaa suoraan ratsastajan silmille. Aina me saadaan se nopein aika, mutta pudotuksia tuleekin sitten jonkin verran. Esteradalla tamma tuntuu olevan se sama huithapeli itsensä, mutta jos poni kerran lajista tykkää ja jaksaa melkein metrin ponnistaa, niin miksei sitten annettaisi sen nauttia? Rohkeutta lyötyy ja välillä ratsastajakin saattaa sulkea silmänsä, kun Ankka tekee tiukan U-käännöksen ja laukkaa taas kohti seuraavaa estettä. Aavistusta kovemmat kuolaimet tammalla saa olla esteradalla, jotta ohjasavut menevät perille, mutta kuolaimia vaihtamalla ongelma on ratkaistu helposti. Ankalla on hypätty myös maastoesteitä, ja siitä tamma kyllä tykkää. Maastossa hypätessään sitä ei houkuta puskissa piileksivien pikkunisäkkäidenkään miettiminen, vaan ainoa stoppi saattavat olla ne iki-ihanat vesiesteet (paitsi jos vesi on kylmää, jolloin on vaan kiire päästä kuivalle maalle). Jälleen kerran tamma näyttää rohkeutensa esteillä, eikä se tunnu kavahtavan leveämpääkään tukkia vaan ponnistaa henkensä edestä, kun ei enää tarvitse keskittyä tiukkoihin käännöksiin.
Kilpailutilanteessa Ankka on oma keskittynyt itsensä, vaikkakin ehkä hieman virittyneempi. Jos kaura-annosta lisää ennen kilpailupäivää, tammasta tulee jopa hieman räjähdysaltis ja se voisikin suorittaa kouluradan silloin Formula 1-vauhtia. Kilpailutilanteen ulkopuolella vieraissa paikoissa Ankka on kiinnostunut kaikesta, oli se sitten villahousuinen ponityttö tai naapurin Leenan raippa. Eikä olisi muuten ensimmäinen kerta, kun se karkaisi kilpailualueella ihastelemaan komeita oreja...
- kasvattaja
Jos etsit täydellistä ponia, etsi muualta - Ankka on kyllä söpö ja pörröinen, mutta luonnettakin sillä on! Ruunikko muistuttaa Peter Pania vähän liikaakin, kun se vipeltää suoraan tarhasta hakijan ohi ja omatoimisesti tallin ovista sisään. Ankkaa on hauska katsella: se suhtautuu uusiin asioihin kuin varsa ja reagoi melko huvittavasti niin uudenvärisiin suojiin kuin tarhaan ilmestyneeseen palloonkin. Tamma hössöttää jatkuvasti tarhakavereidensa ympärillä, mutta loukkaantuu heti, kun joku sitä vähän komentaa. Kaikkein harmonisimmin tamma tarhaa yksinään, mutta sitten päästään siihen karkailuongelmaan... harva se päivä Ankka säikäyttää kaikki tallilla hengailevat tyypit ninjailemalla tiensä ulos tarhasta. Ei se tallipihaa kauemmas uskalla lähteä, mutta kokeilee silti vähän rajoja.
Hoidettaessa tamma on ihan mukiinmenevä tapaus ja seisoo kyllä paikoillaan (muutaman kurinpalautuksen jälkeen), mutta on se silti niin onnettoman kiinnostunut ympäristöstään että hoitaja saa harva se päivä huokailla ja pudistella päätään. Aluksi Ankka on kyllä kaikkea muuta kuin mallikas ja tuntuu jahtaavan häntäänsä karsinassa, mutta kun se sitten kyllästyy hetkeksi ja saat tamman kiinnitettyä kaltereihin, homma sujuu ihan hyvin lukuun ottamatta kuopimista. Mikään timantinkova tamma ei kuitenkaan ole kyseessä, joten jos uskallatkin koskea mahan alle muulla kuin pehmeimmällä harjalla mikä ämpäristä löytyy, saat tuta mököttävän ponin vihan. Suuttunut Ankka muistuttaa huomattavan paljon pahinta murrosikää elävää teinityttöä, joka kääntää päänsä pois ja nyrpistää nenäänsä. Hyi, harjasit väärällä harjalla, saisit hävetä. Satulavyötä kiristäessä Ankka saattaa näyttää vähän ilkeältä, mutta se on vain herkkä. Mitään pullisteluja tamma nyt ei harrasta kuin niinä pahimpina "tahdon olla aasi"-päivinä.
Ratsuna... mitä ihmettä, sehän keskittyy! Kun ratsastaja kerää ohjat, Ankasta tulee poikkeuksellisen kunnianhimoinen peli. Tamman on vaikea ymmärtää, miksi kukaan ikinä haluisi mennä pitkillä ohjilla, ja se ravaakin kauniisti muodossa vaikka ratsastaja juttelisi kavereiden kanssa FaceTimessa. On Ankka vähän vaikea saada rentoutumaan selästä käsin, mutta on se silti yllättävän potentiaalinen ratsu, kun otetaan huomioon sen käyttäytymismallit maasta käsin... tamma on melko herkkä avuille ja moottorin startattua ei tarvitse jatkuvaa tukea pohkeelta, kunhan tuntuma säilyy. Ankka on todella helppo saada kulkemaan muodossa ja sillä on näyttävät askeleet; ratsastaja kuitenkin harvemmin jaksaa pomppuravista kiittää, vaikka koulukisojen tuomarit hymyilevätkin maireasti pöytäkirjaa ojentaessaan.
Esteradalla Ankka innostuu, sen häntä nousee soihduksi ja harja hulmuaa suoraan ratsastajan silmille. Aina me saadaan se nopein aika, mutta pudotuksia tuleekin sitten jonkin verran. Esteradalla tamma tuntuu olevan se sama huithapeli itsensä, mutta jos poni kerran lajista tykkää ja jaksaa melkein metrin ponnistaa, niin miksei sitten annettaisi sen nauttia? Rohkeutta lyötyy ja välillä ratsastajakin saattaa sulkea silmänsä, kun Ankka tekee tiukan U-käännöksen ja laukkaa taas kohti seuraavaa estettä. Aavistusta kovemmat kuolaimet tammalla saa olla esteradalla, jotta ohjasavut menevät perille, mutta kuolaimia vaihtamalla ongelma on ratkaistu helposti. Ankalla on hypätty myös maastoesteitä, ja siitä tamma kyllä tykkää. Maastossa hypätessään sitä ei houkuta puskissa piileksivien pikkunisäkkäidenkään miettiminen, vaan ainoa stoppi saattavat olla ne iki-ihanat vesiesteet (paitsi jos vesi on kylmää, jolloin on vaan kiire päästä kuivalle maalle). Jälleen kerran tamma näyttää rohkeutensa esteillä, eikä se tunnu kavahtavan leveämpääkään tukkia vaan ponnistaa henkensä edestä, kun ei enää tarvitse keskittyä tiukkoihin käännöksiin.
Kilpailutilanteessa Ankka on oma keskittynyt itsensä, vaikkakin ehkä hieman virittyneempi. Jos kaura-annosta lisää ennen kilpailupäivää, tammasta tulee jopa hieman räjähdysaltis ja se voisikin suorittaa kouluradan silloin Formula 1-vauhtia. Kilpailutilanteen ulkopuolella vieraissa paikoissa Ankka on kiinnostunut kaikesta, oli se sitten villahousuinen ponityttö tai naapurin Leenan raippa. Eikä olisi muuten ensimmäinen kerta, kun se karkaisi kilpailualueella ihastelemaan komeita oreja...
Kuvat © Nils Lidén (luvat on)
Kaikki muu materiaali on omistajan, ellei toisin mainita. Kopiointi on ehdottomasti kielletty.
Kaikki muu materiaali on omistajan, ellei toisin mainita. Kopiointi on ehdottomasti kielletty.